• Seuraa meitä:

Marie Curie

Marie Skłodowska-Curie oli puolalainen fyysikko ja kemisti, joka palkittiin Nobel-palkinnolla työstään radionaktiiivisuuden tutkijana. Marie Curie ja hänen miehensä Pierre Curie löysivät yhdessä kaksi radioaktiivista alkuainetta, poloniumin ja radiumin. Marie ja Pierre Curie palkittiin jaetulla Nobelin fysiikanpalkinnolla vuonna 1903.  Vuonna 1911 Marie Curie sai  toisenkin Nobelin, Nobelin kemianpalkinnon, koska oli onnistunut ensimmäisenä eristämään puhdasta radiumia ja oli löytänyt kaksi uutta alkuainetta.

Marie Curien suorittaessa tutkimuksiaan radioaktiivisuudesta ei ollut vielä lainkaan tietoa, eikä sen vaarallisuutta ihmiselle ymmärretty. Marie Curie altistui suurelle määrälle säteilyä keskittyessään röntgenkuvausmenetelmien kehittämiseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ionisoiva säteily tuhosi vähitellen Curien luuytimen ja hän kuoli anemiaan 66-vuotiaana vuonna 1934.

4

Marie Curien äiti oli tyttökoulun lehtori ja isä matematiikan ja fysiikan opettaja. Vaikka Marie sai perusopetuksensa koulussa, isä täydensi hänen hänen opintojaan. Marie aloitti toisen asteen opinnot 11-vuotiaana. Hän kävi venäjänkielistä oppikoulua ja valmistui luokkansa parhaana vuonna 1883. Hän sairasti masennusta, ja muiden luokkakavereiden suunnitellessa koulun jälkeen avioliittoa Marie kierteli ympäri Puolaa vierailemassa sukulaistensa luona.

Puolassa naiset lopettivat koulunkäynnin tuohon aikaan 15-vuotiaina. Mikäli nainen halusi vielä tämän jälkeen jatkaa opintojaan, tuli hänen muuttaa ulkomaille tai osallistua laittoman “liikkuvan yliopiston” iltatunneille, jonne otettiin myös naisia. Opinahjoa pitivät yllät puolalaiset positivistit ja tunnit järjestettiin milloin missäkin. Sekä positivistit että Curie uskoivat, että koulutus johtaisi lopulta Puolan vapautumiseen.

Marie teki sisarensa kanssa sopimuksen, että sisar lähtisi Ranskaan opiskelmaan lääketiedettä ja Marie tukisi häntä käymällä töissä ja antamalla osan varoistaan sisarelleen. Sisar tukisi puolestaan valmistuttuaan Marien opiskelua ulkomailla. Marie työskenteli kotiopettajana ja luki samalla eri tieteenalojen kirjallisuutta. Hän totesi olevansa eniten kiinnostunut fysiikasta ja matematiikasta. Syksyllä 1891 Marie matkusti Pariisiin opiskelemaan. Ennen yliopistoa hänen piti kuitenkin oppia laboratoriotyöskentelyä ja hänen serkkunsa suostui tsaarin käskyn vastaisesti opettamaan naiselle labotarion toimintatapoja.

5

Marie aloitti kemian ja fysiikan opinnot vuonna 1891 Sorbonnen luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Rahavaikeuksista huolimatta Marie sai suoritettua fysiikan maisterintutkinnon kesällä 1893, mutta matematiikan tutkinto oli kesken rahapulan takia. Hänen kykynsä oli kuitenkin huomattu yliopistossa ja hänelle myönnettiin stipendi opintojen loppuunsaattamiseksi.

Ennen matematiikan tutkinnon suorittamista Marie Curieta oli  pyydetty tutkimaan erilaisten teräslaatujen magneettisia ominaisuuksia. Hän ryhtyi etsimään työtä varten tarvittavaa laboratoriota ja sai apua magneettisia ilmiöitä tutkineelta Pierre Curielta. Heidän ensitapaamisensa oli keväällä 1894 ja suhde alkoi kehittyä. Rakkaudestaan huolimatta Marie Curie matkusti takaisin Puolaan kesällä 1894, sillä hänen iäkäs isänsä tarvitsi huolenpitoa. Rakkaus sai hänet palaamaan Ranskaan syksyllä ja avioitui Pierre Curien kanssa vuotta myöhemmin.

Marie Curie jatkoi magneettitutkimusten parissa vuoteen 1987 asti. Hän loisti vuosikurssinsa parhaana sekä fysiikassa että matematiikassa. Vuonna 1897 Marie synnytti ensimmäisen lapsensa Irenen, joka myöhemmin voitti myös Nobel-palkinnon. Tästä eteenpäin Marie Curie keskittyi enemmän radioaktiivisuuden tutkimiseen ja väitöstyö valmistui vuonna 1903. Hänen uransa oli nousussa ja Curiet tunnettiin tiedepiireissä ympäri Eurooppaa. Henkilökohtaisessa elämässä riitti kuitenkin surua, sillä Pierren terveys oli heikko ja hänen sisarensa lapsi menehtyi.

Ensimmäisen Nobel-palkintonsa Curie sai vuonna 1903. Alun perin ehdokkaaksi kaavailtiin Pierre Curieta, joka kuitenkin kirjoitti Ranskan tiedeakatemialle, että myös madame Curieta tulisi harkita. Marie ja Pierre Curie saivat vuoden 1903 joulukuussa jaetun Nobelin fysiikanpalkinnon radioaktiivisuuden alalla tehdyistä keksinnöistä; toisen puolen sai Henry Becquerel.

Aviomiehen kuoltua yllättäen vuonna 1906 Sorbonnen yliopisto toivoi Marien jatkavan miehensä työtä. Marie Curiesta tuli Sorbonnen ensimmäinen naisprofessori vuonna 1908.